Väsymys ja lisääntynyt unentarve on tullut tässä neljänkympinkriisin myötä! Olen aina ollut se, joka jaksaa valvoa aamuyöhön. Oikeasti olen aina nuoresta saakka rakastanut valvomista! Yössä on jotain maagista taikaa, kun kaikki nukkuvat, on hiljaista, tilaa, luovuus kukkii jne. Valvoin aina teininä pikkutunneille, piirtäen, maalaten, runoja ja päiväkirjaa kirjoittaen. Aamulla oli tietysti vaikeaa herätä ja halusin nukkua pitkään. Vauva-arjessa minimi valvoi myöhään ja nukkui myöhään, joten se oli meidän rytmi, valvotaan puoleen yöhön ja nukutaan aamulla. Nuorempana biletin paljon ja jaksoin aina tanssia aamuun saakka. Usein discoilun jälkeen saatoin lähteä pyöräilemaan pitkin kaupunkia, kun aamu sarasti, se oli ihanaa, eikä yhtään väsyttänyt! Joskus valvoin 2 vuorokautta putkeen. Olin myös baarissa töissä nuorempana, rytmi sopi minulle täydellisesti.
Mutta nykyään on tilanne aivan toinen! En jaksa valvoa, alkuillasta alkaa jo väsyttää. Parasta on jos menee kasin jälkeen petiin kirjan kanssa ja on unessa jo 20.30. Silloin saa kunnon superunet ja herään 5 jälkeen virtaa täynnä. Olen ihminen, joka tarvitsee nykyään paljon unta, 8-9 tuntia. Nyt aikainen aamu on sitä ihanaa aikaa, kun on hiljaista, kaikki muut vielä nukkuvat. Aamu sarastaa, aurinko nousee, ihailen sitä keittiön ikkunasta, meditoin tai kirjoitan. Nyt aikaisessa aamussa on se taika. Olen super energinen, kun olen nukkunut paljon. Mutta miten se vaikuttaa sitten muuhun elämään: en jaksaisi oikein enää mennä iltamenoihin, mitä kuitenkin on työn puolesta paljon. Eilenkin makasin peiton alla puoliunessa puoli viiden aikaan ja mietin, että onko pakko lähteä, kun haluaisin vain nukahtaa! Sain kuitenkin kammettua itseni ylös, huulipunaa, korkkarit jalkaan ja menoksi. Vielä jokunen vuosi sitten olisin ollut virtaa täynnä, että ihanaa PR-tilaisuus illalla ja minähän jaksan! Mutta nykyään sohva ja sänky kutsuu mielummin alkuillasta ja haluan jäädä kotiin.
Olenko siis virallisesti tullut vanhaksi!? Kun haluan jäädä mieluummin kotiin lukemaan kirjaa tai katsomaan Netflixiä, kuin juosta kaikenmaailman kissanristiäisissä?? Tämä tuntuu niin oudolta, vannoin ettei minusta IKINÄ tulee vanhaa, joka valitsee mieluummin kotiin jäämisen iltamenojen sijaan! Luonteeltani olen se, joka haluaa aina olla menossa, kotona käydään lähinnä kääntymässä. Viime aikoina olen nauttinut kotoilusta niin paljon. Miten ihanaa on olla kotona, heittää joogatrikoot, villasukat ja huppari päälle. Tukka töttörölle ja rillit päähän! Ah, sitä ihanaa kodin rauhaa ja hiljaisuutta. Voin vain istua sohvalla tekemättä mitään. Toinen asia on mökkeily, voi miten luksusta on mennä mökille, joka on metsän keskellä! Siellä ei ole naapureita, eikä tule ihmisiä vastaan, ihanaa hiljaisuutta vain.
Tässä kohtaa elämää alkaa oppia kuuntelemaan itseään yhä paremmin. Jos ei huvita mennä, eikä ole pakko, ei mene, vaan jää kotiin. Olen vähentänyt menoja tosi paljon. Jos mietin elämääni esim. 10 vuotta sitten viikkoon mahtui töiden ja harrastusten lisäksi paljon tilaisuuksia, missä juoksin innolla. Niissä oli kakkua ja skumppaa, nam nam! Nykyään ei viitsi ottaa kovin usein alkoholia, kun tulee sitten huonot yöunet, pää kipeäksi ja seuraava päivä menee pilalle. Eipä näin ollut vielä 10 vuotta sitten, ei tuntunut missään, vaikka joi useamman lasin ja valvoi. Ihan yhtä energisenä sitä vain heräsi aamulla ja teki hyvällä energialla työt. Toisin on nykyään, ei viitsi mennä juhlimaan, koska ei jaksa valvoa, meteli ja ihmispaljous ärsyttää ja ahdistaa. Ja muutamasta viinilasista tulee sitten viikon krapula, olo on väsynyt, vetämätön, pää ei toimi, haluaa vain ahmia herkkuja ja masentaa, ja töiden tekeminen vaatii valtavaa ponnistelua.
Ayurvedan mukaan ihmisen ikä menee seuraavasti: 0-30 vuotiaana on lapsuus, 30-60 vuotiaana on nuoruus, 60-90 vuotiaana on aikuisuus ja vanhuus alkaa sitten vasta 90-vuotiaana. Pidän tästä ajatuksesta todella paljon! Eli nythän siis elän vielä nuoruuttani monta vuotta. Miksi sitten täällä länsimaisessa kulttuurissa pidetään 40 -vuotiaita jo keski-ikäisinä? Mielestäni keski-ikä on viisikymppisenä. Miksi aina puhutaan siitä, että nainen rupsahtaa, mutta miehestä tullee charmikas. Tätä vielä lietsoo se, että naisille tarjoillaan niin paljon kaikkea anti-agegin kamaa, ettei mitää järkeä. Ja toimivatko ne kaikki edes, vai kuinka moni niistäkin on vain rahastusta? Nuoruutta, sileää ihoa ja hoikkaa vartalo jumaloidaan, sillä myydään meille unelmaa paremmasta huomisesta. Paremmasta itsestä, näin sinusta tulee rakastettu ja hyväksytty tähän yhteiskuntaa, kun annat rahasi meille ja ostat tämän marjapuurovoiteen, joka nuorentaa sinua hetkessä!
Olen työskennellyt monta vuotta kosmetiikan parissa ja nähnyt sen miten nuoruudella myydään. Jos olet vanha, olet väsynyt, ei haluttava kurppa. Vanhat ihmiset ovat aina väsyneitä ja kärttyisiä. No nyt tuntuu, että itse olen tasaisin väliajoin se väsynnyt, kärttyinen akka. Miksi, oi miksi? Palataan takaisin aiheeseen, mistä se väsymys ja uupumus sitten johtuu? Yksi teoriani siihen on yöheräily aamuyöllä tai nukahtamisen vaikeus. Saatan mennä sänkyyn jo klo 21, mutta olla hereillä vielä klo 23. Tai jos mies kuorsaa korvaan, niin yritäpä siinä sitten nukkua! Olemme menneet yhdessä nukkumaan, toinen nukahtaa alle viidessä minuutissa sikeään, syvään uneen ja minä siinä sitten kuuntelen sitä, kun toinen hengittää raskasta hengitystä korvaani. Yritäpä siinä saada unta. Olen lukenut, että vaihdevuosissa kuumat aallot ja yöhikoilu vaikeuttavat myös nukkumista. Lopulta syy väsymykseen ja kärttyisyyteen on unettomuus, jatkuva heräily ja näistä johtuvat liian vähäiset unet. Välillä olen tosi kierroksilla, vaikka olisin väsynyt, silloin otan melatoniinia ja magnesiumia kunnon satsin, jotta saan unta. Eräs 40+ vuotiaille naisille suunnattu ravintolisä on myös parantanut unenlaatua ja nukkumista.
Mutta miksi vanhetessa unentarve lisääntyy ja nuorena sitä jaksoi valvoa, vaikka kaksi vuorokautta putkeen? Olen myös kuullut, että kun on riittävän vanha ei enää tarvitse niin paljon unta. Muistan, että isovanhempani heräsivät jo aamuyöllä neljän maissa lukemaan Aamulehteä ja keittämään kahvia. Toisaalta he pilkkivät jo kahdeksalta illalla keinutuollissa iltauutisten aikaan. Sitten he ottivat ruokalevon eli päiväunet lounaan jälkeen. Onpa siinäkin rytmi. Niin mitähän sitä sitten eläkkeelle oikein tekee, kun ei ole mitään tekemistä? Nukkuu ja valvoo miten huvittaa? No, mutta ei mennä siihen nyt. Uupumus voi hyvin johtua siitä, että ei palaudu enää niin nopeasti, kuin nuorempana. Kuormittuu helpommin vähemmästä. Tämän olen itselläni huomannut. Nuorena jaksoin vetää zumbatunnin, salitreenin, lenkkeillä siitä kotiin, tehdä töitä kellon ympäri ja vielä bilettää. Mottoni oli, että haudassa ehtii nukkua! Voi luoja eipä jaksaisi enää moista. Tuntuu, että kuntosalitreenistä menee monta päivää palautumiseen ennen kun sinne voi uudestaan mennä 😀
Nuorempana ei tarvinnut vapaapäiviä tai tyhjää tilaa. Jos sattui olemaan vapaata, niin silloinkin vaan painoi tukka putkella, koska kuka hullu sitä nyt kotona istuu! Nykyään tarvitsen useamman vapaapäivän ja ihan vain kotona olemista. Pitää varata aikaa palautumiseen ja siihen, että saa olla ihan vain rauhassa, muuten kuormittuu liikaa ja sitten on taas se kärttyinen akka ja noidankehä on valmis. Toisaalta tässä iässä sitä on oppinut kuuntelemaan itseään paremmin. Valitsemaan itsensä etusijalle, jos ei huvita, niin ei ole aina pakko.
Neljänkympinkriisi 