Ja lisää ikäkriisiä pukkaa, kun näkö alkaa heikentyä! Ja mitä vielä! Minulla on aina ollut erinomainen näkökyky, vaikka perheessä ja suvussa melkein kaikilla muilla on rillit. Itseasiassa olen ollut ainoa, kenellä niitä ei ole, kunnes… Kun pandemia-aikana siirryttiin online työskentelyyn ja ruutuaika lisääntyi, siitä se alkoi. Silmät rasittuivat, puuroitui näkökenttä, kuivat, vuotava silmät, en näe, vaikka kuinka siristeleen, silmiin sattuu, en voi lukea, kun silmät eivät tarkenne. En pysty tekemään töitäni, kun en vain yksinkertaisesti näe mitään! Hirveää!
Käynti optikolla auttaa. Vaikka olin monesti leikitellyt silmälaseilla kuvaukissa, niin olihan se outoa nyt saada ne. Toisaalta oli hauskaa sovitella kehyksiä, toisaalta masentavaa, tässäkö tämä nuoruus vain vilahtaa nyt silmien edessä. Tarvitsen laseja vain läppärillä ja lukemisessa. Luen kyllä usein ilman laseja, jotta en olisi niin riippuvainen niistä. Minulla on siis plussaa linsseissä. Lasit toivat helpotuksen, näkökyky palasi, silmät tarkentavat jälleen, eikä niitä kutita. Tuntuu oudolta pistää lasit päähän, mutta pian niihin tottuu. Onneksi näitä käytän vain työskennellessä, enkä tarvitse niitä esim. autoa ajaessa tai muuten. Huh mikä helpotus! Toisaalta kehykset tuovat ilmettä ja ryhtiä kasvoille. On kivaa katselle omaa naamaa zoom tapaamisissa ja ihastella näyttäviä kehyksiä. Olen myös ottanut käyttööni sinivalolasit, niistä lisää toisessa postauksessa.
Jos minä saan lasit, niin sitten hankin sellaiset, jotka näkyvät, eivätkä pyydä anteeksi! Olin ystäväni kanssa sovittamassa kehyksiä ja hänen makutuomarina. Hänellä oli sama kriisi, kuin minulla, ei pysty tekemään töitä, kun ei näe enää. Meillä on melkein samat vahvuudet, molemmilla sitä plussaa. Mutta hän oli selvinyt melkein viisikymppiseksi asti ilman laseja! Mira on minua 10 vuotta vanhempi. Miten hän selvisi noin pitkään ja minä sain rillit alle nelikymppisenä!?!? On tämä taas niin väärin. Meillä oli kuitekin super hauskaa optikkoliikkeessä, voin sanoa, että Töölöntorin Instrumentariumista saa niin hyvää ja iloista palvelua! (en saa mitään provikkaa tästä suosittelusta ja olen pistänyt sinne useita satasia) Hyviä juttuja suosittelee mielellään 🙂
Meillä oli hauskaa kokeilla erilaisia kehyksiä ja miettiä kuka henkilö tulee mieleen mistäkin kakkulasta 😀 Katso tässä tulee Sohvi-täti, käsityön opettajatar 56 wee! Kikatin, kun vedin yhdet kakkulat kasvoilleni. Ja sä näytät yliopiston lehtorilta! Murjaisin Miralle. Onneksi tämänkin asian voi ottaa huumorilla, eikä ole yksin asian kanssa. Monella ystävälläni on silmälasit. Kun esittelin ostoksiani kotona minime tokaisi, että mitä sä tollaset mummi-lasit ostit! Mummillahan on just tommoset! Eikä ole! kiivastuin, nämä ovat MaxMaran uusinta muotia, eikä mummi tällaisia laittaisi. Mies yhtyi minimen kommentteihin ja ihmetteli miksi en ostanut niitä vaaleanpunaisia kehyksiä. Voi luoja! Te ette kyllä ymmärrä sitten mistään mitään! Puuskahdin. Miten tämä helpottaa kriisiä mitenkään, kun saa tuollaisen vastaanoton kotona!?
Löysin liikkeestä myös punaiset kissamaiset kehykset sen jälkeen kun olin ostanut mustat. Kyllä harmitti, ettei niitä ollut silloin saatavilla, olisin heti valinnut nämä! No mutta, aina voi toiset lasit hankkia, kun ne ovat asuste. Silmälasit ovat tosin aika arvokas hankinta, niin vähän pitää harkita. Mutta jään kyllä vahvasti harkitsemaan näitä punaisia. Nämä sopisivat sitäpaitsi täydellisesti kirjailijaimagooni.
Oletko saanut silmälasit iän myötä? Miltä se tuntui?
Neljänkympinkriisi 